Teen taidetta aiheista jotka jostain syystä tulevat luokseni, joskus ulkopuolisesta maailmasta, usein omasta elämästäni. Haluan käsitellä tärkeitä aiheita. Kuitenkin olen kallistumassa siihen, että oli aihe alunperin merkittävä tai ei, niin intohimolla tehdyillä kuvilla on merkitystä, ja usein katsojalle vieläpä aivan eri merkitys kuin minkä olen itse niille antanut. Usein teosteni taustalla on jokin ristiriita. Tämä ristiriita ei toisaalta useinkaan ratkea – joskus jäljellä on päinvastoin entistä enemmän kysymyksiä. Maalauksessa Vuoto kuvaan hetkeä, jossa ihminen on joutunut tilanteeseen, jota ei itse enää hallitse. Kokonaisvaltainen vesivahinko on meneillään, mutta mistä kohtaa joka paikasta vuotavaa putkea pitäisi lähteä paikkaamaan?

Pääaineeni molemmissa taideopinnoissani on ollut maalaustaide, mutta teen töitä vaihtelevasti eri tekniikoin: tempera- ja akvarellimaalausta ja grafiikkaa sekä esinekoosteita, joissa olen käyttänyt perinteisiä käsityömenetelmiä. Tekniikan saattaa joko ratkaista aihe tai uudesta materiaalista tai tekniikasta innostuminen saattaa viedä minut kohti aihetta.

Temperamaalauksia olen työstänyt pisimmän aikaa ja niissä minua kiehtoo kerroksellisuus. Käytän keltuaistemperatekniikkaa. Temperamaalauksissa käytän välillä vanhoja teoksiani uusien pohjana, jolloin annan vanhalle teokselle uuden mahdollisuuden. Ihmiselämä on paljolti samanlaista: tarkoituksellista tai tahatonta muuttumista. Sekä teoksessa että ihmisessä on prosessin jälkeen aina mukana myös aiemmat kerrokset ja niiden joskus yllätyksellisetkin vaikutukset lopputulokseen. Joitakin asioita täytyy työstää enemmän, ennen kuin ne on käsitelty loppuun, ja pintaa raaputtamalla saattaa paljastua jotain, mitä ei olisi voinut päällepäin kuvitellakaan. Maalausta ei voi parantaa loputtomiin, vaan kun kerroksia tulee liikaa, se ei enää jaksa. Niin myös ihmisellä, jossain kulkee aina raja.

Myös kierrätysmateriaalista valmistetuissa teoksissani on sama ajatus, muutos. Kierrätysmateriaalin käyttö toki liittyy myös huoleeni maailman tulevaisuudesta. Monissa esinekoosteissani olen käyttänyt materiaalina mm. perinteisiä ”naisten töiden” tarvikkeita, eli siivousvälineitä ja ompelutarvikkeita. Elämänohjeita annetaan, vaatimuksia asetetaan, mutta mistä voimat? Siivousliinaan on kirjottu ohje: joustaajoustaa, taipuutaipuu, jaksaajaksa.. Mutta aina ei jaksakaan, sanat jäävät kesken. Kapioihin kirjotussa tekstissä neuvotaan: tee työsi ilolla, velvollisuutesi kunnialla. Onko pakko, vai saako väsyä? Joissain teoksissa olen yhdistänyt peilejä siivousvälineisiin: naisen ei pidä vain olla tehokas, vaan myös näyttää hyvältä. Ja erityisesti pitää tarkkailla itseään: Olenko nyt varmasti tarpeeksi? Olenko oikeastaan ikinä tarpeeksi? Millainen kuva minulle itsestäni välittyy, onko arvoni suorituksissa? Jos pinnistän vielä vähän, riitänkö sitten? Ihminen voi olla itselleen armoton, eikä silloin ole helppoa olla armollinen toisillekaan.

Haluan olla vaikuttamassa teoksillani tuoden oman pienen kommenttini maailmanmenoon. On selvää, että nykyistä länsimaista kulutusta ei maapallon kantokyky kestä. Eikä ihminenkään. Talous vaatii toimiakseen tyytymättömyyttä siihen mitä meillä jo on. Myös muulla tavoin kuin kuluttamalla halutaan nykyään aina vain enemmän: kasvu voi olla myös henkistä, mutta päämäärä on aina vain parempaan, eikä milloinkaan ole tarpeeksi. Tavallinen ei ikinä riitä. Tietysti parempaan pyrkiminen on hyväkin asia, kunhan koko elämä ei mene ohi kamppaillessa kohti mahdotonta. Kokemani burnout on vaikuttanut merkittävästi myös taiteen tekemiseeni. Tahtini on hidastunut, cv täyttyy hitaammin, enkä osallistu niin paljon sellaiseen, mihin arvelisin olevan hyödyllistä osallistua ja mihin olisin aiemmin sanonut kyllä.

Vaikka suuri osa teoksistani käsittelee rankkojakin aiheita, tavoitteenani ei ole vyöryttää katsojan päälle epätoivoa ja maailmantuskaa, vaan käsitellä vaikeita asioita niin että lopputulos voisi olla jopa jollain tavoin puhdistava, kuten keskustelu ystävän kanssa tai kolmen vuoden psykoterapia. Teoksissani on usein mukana myös itseironiaa. Olen persoonana melko dramaattinen ja ajoittain tajuan itsekin asian koomisen puolen, mikä antaa minulle uusia näkökulmia ja aiheita. Suurin tavoitteeni kuvataiteilijana on tehdä hyviä teoksia joiden takana voin seistä, arvoilla joiden takana voin seistä, sekä laadultaan että viestiltään itselleni kelpaavia teoksia. Toivon, että sinäkin pidät niistä!